Tue blogiani lahjoittamalla!

25.5.07

Tiirikointi harrastuksena

28 luku, 12 a § (24.5.2002/400)
Murtovälineen hallussapito
Joka ilman hyväksyttävää syytä pitää hallussaan sellaista avainta toisen lukkoon taikka tiirikkaa tai muuta välinettä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiassa käytettävän tunkeutumiseen toisen hallinnassa olevaan suljettuun tilaan rikoksen tekemistä varten, on tuomittava murtovälineen hallussapidosta sakkoon.

Siinä on päällimmäinen sääntö, jonka mukaan pitää toimia tiirikointia harrastaessa. Tuo on siis suora lainaus Rikoslaista, joka tässä maassa on voimassa. Tuon lisäksi on olemassa joukko eettisiä, moraalisia ja hyviä ohjesääntöjä, jotka eivät ole itseni keksimiä, mutta joista on hyötyä itsellesi ja muille:

  1. Älä tiirikoi lukkoja, jotka eivät ole Sinun tai joihin Sinulla ei ole lukon omistajan kirjallista suostumusta. Näin et tule rikkoneeksi tuota aiemmin mainittua lakia, eikä myöskään lukon omistaja voi myöhemmin vaatia järjettömiä.
  2. Älä tiirikoi lukkoja, joihin Sinä tai joku muu luottaa tai jotka ovat käytössä. Tämä siksi, että tiirikointi aina kuluttaa lukon sisuksia ja saattaa heikentää lukon turvallisuutta tai rikkoa sen. Vaikka pystyisitkin tiirikoimaan oman kotiovesi lukon, kun avaimet ovat hukkuneet tai vastaavaa, niin parempi on soittaa lukkosepälle ja maksaa hänen ammattitaidosta. Muuten saattaa käydä niin, että Sinä pääset sisään ja myöhemmällä kerralla joudut kutsumaan lukkosepän, kun se lukko toimiikin hassusti tiirikoinnin jälkeen.
  3. Älä turhaan leuhki sillä, kuinka osaat tiirikoida lukon kuin lukon, sillä se kostautuu. Varsinkin kaverit saattavat yllyttää Sinua tyhmyyksiin tai harrastuksesta mitään tietämätön luulee Sinua varkaaksi. Pahimmillaan käy niin, että jos koulultasi, työpaikaltasi tai kotoasi häviää tavaraa, joka normaalisti on lukkojen takana, Sinua tullaan osoittelemaan sormella. Kyllä, tiedän, että ahdasmielisimmät "ihmiset" toimivat juuri näin, mutta muista ettei pelkkä epäily riitä, vaadi aina todisteet. Todistustaakka kun on hällä, joka jotakin väittää.
  4. Älä kanniskele tiirikoitasi julkisella paikalla. Sinulla ei ole mitään järkevää perustetta kantaa tiirikoitasi mukanasi, ellet ole menossa tiirikointitapamiseen tai tulossa sieltä. Silloinkin kannattaa kantaa niitä niille suunnitellussa tai tehdyssä laukussa tai pussukassa, eikä missään nimessä mahdollisimman piilossa. Se kielii Sinusta aivan vääränlaisia mielikuvia, että olet piilottanut tiirikkasi. Et myöskään voi perustella tiirikoiden mukana kantamista sillä, että "kaiken varalta". Kaiken varalta kantaisit mukanasi vaikka lompakossa vara-avainta kotiisi tai lukkoosi, jota varten "kaiken varalta" tiirikoitasi olisit kantamassa. Muiden lukkoja kuin omiasi varten on olemassa lukkoseppä. Ota myös huomioon, että kellonajalla on suora yhteys tiirikoiden murtovälinestatukseen. Jos Sinut pysäytetään aamulla tai iltapäivällä matkaltasi ja hallustasi löytyy tiirikkasetti, menee perustelut paremmin läpi kuin ne, mitä yrittäisit sönköttää keskellä yön pikkutunteja pankin takaovella parille konstaapelille.
  5. Jos olet alaikäinen tai muuten vain asut vanhempiesi luona, he arvostavat sitä, että kysyt ennen kuin teet. Tämä pätee yleisesti kaikkeen ja on omaa kokemusta siitä, että minkälainen haloo ja hulabaloo nousee siitä, etten ole kertonut tai kysynyt heiltä ensin mielipidettä. Perustelu omaa harrastustasi jotenkin, itselläni perusteina toimisi tällä hetkellä kiinnostus lukkojen toiminnasta, niiden mekaniikasta, metallityöskentely, luovuus, pulmanratkaisu, kiinnostus omasta ja tavaroideni turvallisuudesta sekä se onnistumisen tunne, kun se lukko ilman avainta aukeaa :)
Tiedän, että nämä pyynnöt, ohjeet, säännöt, suositukset ja rajoitukset saattavat kuulostaa latistavilta, mutta näinkin "kyseenalaisen" harrastuksen ollessa kyseessä ja ilmiön ollessa suht tuore Suomessa, olen mieluummin varovaisempi kuin mennä toitotan ihmisille ohjeita kuinka manipuloidaan kassakaappeja auki ynnä muuta. Ei, en osaa manipuloida kassakaappia auki, tiedän vain teorian sen takana.

Suomessa tiirikointi harrastuksena on lähinnä yksittäisten ihmisten toimia, eikä yhtään virallista organisaatiota tai ryhmää ole, joka toimisi jonkinlaisena "Suomen Tiirikointiliittona". Ulkomailtahan näitä harrasteryhmiä löytyy, Saksasta SSDeV (Sportsfreunde der Sperrtechnik - Deutschland e.V.), Hollannista TOOOL (The Open Organisation Of Locpickers), hiljattain Yhdysvaltoihin perustettu TOOOL.US ja varmasti muitakin, joista en edes tiedä.

Ehkä tämä puute johtuu siitä, että Suomessa ei oikein tiirikoitavia lukkomalleja ole, ellei lasketa kaikkia halpislukkoja (maksavat pari euroa kappale), Abuksen tuotteita ja Abloyn Classic mallia. Vähänkin rautakaupan tarjontaa eksoottisempaa saa hakea ulkomailta tai jos on tuttuja tai yhteyksiä, niin posti kulkee ja raha vaihtaa omistajaa. Käytettyjä ja joskus rikkinäisiä ulkomaalaisia lukkoja saattaa myös nähdä välillä esimerkiksi Huuto.netissä myynnissä, josta itsekin olen lukkoja hankkinut erilaisia.

Työkaluja, eli tiirikoita saa eri muotoisia, värisiä, painoisia ja pituisia ulkomailta tilaamalla helpoiten, mutta se vaatii joko luottokortin tai PayPal-tilin. Joitakin työkaluja ei sitten noin vain ostellakaan, esimerkiksi John Fallen tekemät/suunnittelemat tiirikat ja välineet, vaan niiden saatavuus on rajoitettu ammattilaisille. Helpoiten kuitenkin aloitteleva tiirikkaharrastaja tekee omat tiirikat yksinkertaisista tarpeista ja yksinkertaisin työkaluin.

Seuraavassa artikkelissa tarkoitukseni onkin esitellä erilaisia työkaluja ja materiaaleja, joiden avulla olen tiirikoitani tehnyt. Perus koukun tekemisestä voisin kirjoittaa pätkän, jota soveltamalla muidenkin tiirikoiden teko onnistuu yhtä hyvin. En ala kuitenkaan jakelemaan sen ihmeellisempiä ohjeita, niitä on netti jo pullollaan ja tiirikoinnista oikeasti kiinnostuneiden kannattaakin alkaa lukemaan ja rekisteröityä tänne.

Suomen lukkohistoria

Jos suomalaista pyytää nimeämään lukkovalmistajan nimen, niin aika suurella todennäköisyydellä vastaukseksi saadaan Abloy. Tietysti on ihmisiä, jotka tuntevat muitakin valmistajia, joiden tuotteita esiintyy Suomessa ja on myös ihmisiä, jotka tietävät valmistajia joiden tuotteita ei Suomessa edes ole myynnissä. Mutta tiedätkö Sinä suomalaisia lukkovalmistajia muita kuin Abloyn?

Jos katsotaan ajassa taaksepäin sellaiset muutama sata vuotta, oli Suomessa käytössä lukituslaitteita aitoissa. Ne eivät varsinaisesti olleet lukkoja, sillä ne sijaitsivat useinkin oven ulkopuolella ja olivat lähinnä eläimien pääsyn estämiseksi. Niiden nimityksenä on salpasuljin tai telki ja yleisesti ne oli tehty puusta. Talon isäntä tai renki iltapuhteina veisteli puusta kaksi tai useampaa pidikettä ja pitkän salvan. Nämä sitten kiinnitettiin joko puisilla tai myöhemmin rautaisilla nauloilla aitan oveen ja karmeihin. Salpaa operoitiin liu'uttamalla se pois oven kannakkeista tai nostamalla se pidikkeistään pois.

Koska tässä maailmassa on rehellisiä ihmisiä rajallinen määrä, jos sitäkään, piti keksiä keino saada ovi suljettua siten, ettei laitapuolenkulkija pääse aittaan tai taloon luvatta. Talohan oli helppo yöksi sulkea sisältä salpalaitteella, mutta aitassa ei kukaan ollut sisällä sulkemassa salpaa.

Tähän keksittiin tehdä salpa oven sisäpuolelle, jota operoitiin ovessa tai seinässä olevan reiän kautta. Reikä oli pieni, josta pujotettiin sisään joko puinen tai metallinen koukku, jolla salpaa operoitiin ulkopuolelta sokkona. Salvassa oli joko rivi reikiä tai hammastus veistettynä, johon tuo kyseinen "avain" otti kiinni. Tällainen avaimenreikä oli lukon yläpuolella, jos avain oli taittuvaa mallia. Avain siis koostui kahdesta osasta, jotka oli sopivalta kohtaa nivelletty siten, että kun avain suorana työnnettiin avaimenreiästä sisään, niin nivelletty avaimen pää kääntyi oven takana alaspäin ja otti salvan uriin tai reikiin kiinni. Jos avain oli metallinen, ei ollut tietenkään väliä millä puolella salpasuljinta avaimenreikä sijaitsi.

Tappihaittalukko oli Suomessa hyvin laajalle levinnyt lukkotyyppi, jolla korvattiin vanhoja salpasulkimia. Tämän tyyppinen lukko vaati jo avaimen, vaikkakin yksinkertaisen, ja näin ollen mahdollisti turvallisuuden kasvun. Avain oli yleensä puinen kapula, jossa muutama tappi tai hammas yhdellä sivulla. Lukossa taasen oli yksi tai useampia tappihaittoja, jotka olivat pystyssä omissa koloissaan ja lepäsivät salvassa olevissa koloissa, näin estäen salvan liikuttamisen. Kun avain työnnettiin lukkoon sisään ja nostettiin, työnsi avaimessa olevat hampaat tappihaitat ylös ja irti salvasta, jota voitiin tämän jälkeen liikuttaa.

Myöhemmin, kun kyläsepät osasi takoa raudasta lehtijousia, voitiin rakentaa lukkoja, jotka toimivat meille tutumman näköisillä avaimilla. Avaimet olivat lehtiavaimia, joissa siis yleensä on pyöreä tanko, jonka päässä metallinen "lehti" työntyy sivusta. Lehteen on yleensä tehty leikkauksia, jotka sallivat avaimen pyörähtämisen lukossa, ohittaen kaikki haitat. Vanhin Suomesta löydetty tällainen lukko on 1600-luvulta peräisin, ainakin jos siinä olevaa roomalaista numerointia on uskominen. Hyvin paljon sen ajan lukon ideoista ja ulkonäöstä on peräisin Venäjältä sekä Ruotsin puolelta, ja lukkojen avaimenreiät olivatkin usein hyvinkin koristeellisia. Tuohon aikaan oli myös uskomuksia, että pahat henget voisivat tulla taloon avaimenreiästä, joten sitä varten avaimenreiän ympärillä oleva peltilevy oli koristeltu ties millä loitsuilla ja kuvilla tai vaihtoehtoisesti tukittiin avaimenreikä yöksi.

Vanhimmat riippulukot olivat alkuun niin sanottuja putkilukkoja, jotka usein muistuttivat jotain eläintä tai figuuria tai vaihtoehtoisesti olivat koristelemattomia. Näiden lukkojen alkuperäinen idea lienee levinnyt Aasian suunnalta, mutta näitä on tavattu monista kulttuureista ja mantereilta aikojen saatossa. Näiden lukitus perustui jousimaiseen V-osaan, joka oli sangassa kiinni ja lukitessa työnnettiin putken päässä olevasta pienestä reiästä sisään. Tuo V:n muotoinen kappale puristui tietysti kasaan ja reiän ohi mentyään taas aukesi V:ksi, estäen sangan ulosvetämisen. Lukko aukesi työntämällä lukkorungon sisään pieni putki tai muu vastaava kappale, joka puristi tuon V-jousen kasaan, jotta se voitiin vetää reiästään ulos.

Aivan tarkkaan en itsekään historiaa tunne, mutta ennen Abloyn lukkoja Suomessa ei tunnu olleen ainuttakaan tunnettua tai yleistä lukkoa tai lukkovalmistajaa. Abloyn tarinahan alkoi 1907, kun silloinen konttorimekaanikko Emil Henriksson keksi yhdistää pyörivät haittalevyt lukkorakenteeseen ja näin ollen kehitti Abloy Classicin, jonka olemme varmasti kaikki nähneet. Tarkemmin Abloysta ja sen historiasta ajattelin kertoa omassa artikkelissaan myöhemmin.

Kaikki 60-luvulla elämää nähneet ovat varmaan kuulleet tai nähneet nimen Mekes. Mekes Oy oli suomalainen teräsalan yritys, jonka piti alkaa valmistaa Suomessa mm. BMW-autoja ja nousta johtavaksi teräsalan firmaksi. Mekes ehti myös valmistaa riippulukkoja ja huonekalulukkoja, joita minulla on molempia yksi. Näistäkin lienee tarkemmat artikkelit tuloillaan jatkossa. Mekes Oy kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kuopattiin ja unohdettiin, eikä suurempi yleisö nykypäivänä tunnu tietävän tästä mitään. Tämän oletuksen teen sen pohjalta, ettei esimerkiksi suositulla hakukoneella Googlella löydä hakusanalla "Mekes" hirveästi kyseisestä tehtaasta tietoa, muuta kuin sen, että se sijaitsi Rumalankankaalla ja perustettiin 1960-luvun alussa. Jos jollain on tietoja Mekes Oy:stä ja sen historiasta, haluaisin mielelläni kuulla siitä tai saada viitteitä mahdolliseen kirjallisuuteen aiheesta.

Että semmoista, Suomen lukkohistoria käsittää lähihistoriassa lähinnä siis venäläisiä, ruotsalaisia ja muita lukkoja tai kyläseppien takomia nimettömiä lukkoja, kunnes Abloy perustettiin. Tämä minun tietojeni pohjalta, saapi korjailla jos paremmin tietää :)

24.5.07

Tervetuloa!

Minun nimeni on Jaakko Fagerlund ja toivotan Sinut tervetulleeksi lukemaan blogiani!

Tarkoituksenani on kirjoitella tänne aikani puitteissa artikkeleita erilaisista lukoista, joita "kokoelmastani" löytyy, sekä omia arvioitani niiden tarjoamasta turvallisuudesta. Aiheet tulevat sivuamaan hieman suomalaista Abloyta, mutta myös suomalaisille tuntemattomiakin lukkoja, kuten Yale, Winkhaus, Kwikset, Weiser, Lockwood, Mekes, Abus ja toivottavasti tulevaisuudessa joukko muitakin. En siis varsinaisesti ole mikään lukkojen keräilijä, vaan enemmänkin lukkoharrastaja, jolle nyt vain sattuu kerääntymään nurkkiin lukkoja ja niihin liittyviä osia ja tarvikkeita.

Tähän onkin hyvä mainita, että jos omistat lukkoja tai avaimia, joita et tarvitse, voin ne ottaa vastaan joko lahjoituksena tai riippuen tilanteesta ja tarjonnasta, hieman vaivanpalkkaakin maksaa. Lukkojen ei tarvitse välttämättä olla toimivia tai täysin ehjiä, eikä niihin tarvitse olla avaimia, koska avaimia osaan itse tehdä.

Jos siellä lukijoiden joukossa on tiirikoinnista harrastuksena kiinnostuneita, voi minuun ottaa yhteyttä ja katsotaan, josko joskus saataisiin isompi porukka kerralla kokoon harrastamaan.

Jahka tästä ehdin, aloitan kirjoittelun artikkelilla, joka tullee käsittelemään suomalaista lukkokulttuuria ja samalla hieman tiirikointiin liittyvästä lainsäädännöstäkin asiaa.